Muutosvastarintaa

Radiossa puhuttiin tänään muutoksen tekemistä. Aiheena oli ilmaston muutoksen ehkäisemisen kampanja. Muutosjohtajuutta sanotaan kovaksi lajiksi. Miten viedä henkilöstö tai vaikkapa oma perhe läpi murrosvaiheesta, ottaa vastaan kaikki muutosvastarinta, sekamelska ja lopulta juurruttaa uudet käytännöt arkeen? Monesti muutokset aiheuttavat pelkoa ja vastenmielisyyden tunteita itse kenessäkin, vaikka olisi kyse pelkästään omasta itsen johtajuudesta.

Uuden asian käytäntöön juurtumisessa menee jonkun viisaan mukaan puoli vuotta. Alkuun on monesti hankalaa ja itse uusia asioita käyttöön ottaessani olen kohdannut vaikeuksia ja epämiellyttäviä tunteita. ”Kukaan ei ole seppä syntyissään”, sanotaan ja kaikki uusi on opeteltava ensin, ennen kuin voi sanoa hallitsevansa asiaa.

Oman kokemukseni kautta voin kertoa, että kannattaa uskoa kokeneisiin suosittelijoihin uusien asioiden suhteen. Jos asian pioneereilta kuuluu paljon positiivista palautetta, kannattaa vain sinnikkäästi jatkaa uuden asian käyttöön ottoa, vaikka välillä tuntuisikin raskaalta ja kömpelöltä. Pikkuhiljaa, ajan kanssa asiat todella alkavat luistaa ja vähän ajan päästä ei enää edes muista, kuinka alussa oli hankalaa. Muutos johtamisesta sain kerran hyvän ohjeen kokeneelta henkilöltä: ”Silloin kun näyttää, että ollaan karikoilla, kannattaa vaan jatkaa eteenpäin vaikka tuntuisi, ettei tietä löydy. Jonain päivänä sitten vain huomaa olevansa väljemmillä vesillä ja karikot on jääneet taakse.” Muutoksen johtajana ei varmaankaan kannata odottaa kiitosta murrosvaiheessa, mutta jos visiot ovat selkeät ja jaksaa vain mennä uutta kohti, löytyy lopulta tyytyväinen yleisökin.

Muutokseen ja sen hyväksymiseen kuuluu tietysti se osa, mitä emme etukäteen voi ennustaa. Lähtiessä uuteen prosessiin, ei voi tarkasti ennakoida, mitä kaikkea uutta eteen tuleekaan. Jonkin verran voi suunnitella ja katsella muiden mallia, mutta loppujen lopuksi jokainen yhteisö on ainutlaatuinen ja sen oppimisprosessi muutoksessa ennen kokematon. Muutos on antoisaa aikaa ja suurta seikkailua, koskaan ei tiedä, millaisia kokemuksia ja oppeja lopulta repussa on.

Mikä sai minut pohtimaan muutosjohtajuutta? Esimerkki löytyy tietysti omasta elämästä. Vanhempi poikani on ehtinyt jo neljännelle luokalle, asumme meren rannalla ja uimataito on todella hyväksi täällä. Poika vain ei ole halunnut oppia uimaan ja ahdistus oli viimeviikolla suuri, kun piti koulun kanssa lähteä halliin. Jopa niin suuri, että Jimi pyysi minulta lappua kouluun jottei tarvitsisi osallistua.

Päätin olla tiukkana, sillä tiesin ja näin, että uimataidon opittuaan poika suhtautuu veteen aivan uudesta näkökulmasta. Sanoinkin sen hänelle, mutta muutoksen edessä oleva poika ei osannut sisäistää asiaa. Tänään sitten sain mummolasta puhelun, poika kertoo menevänsä uimaan mummon kanssa. Ääni on iloinen, hän on oppinut uimaan sekä perinteistä rintaa että vähän paremmin selkää. Pikkuvanhasti hän toteaa ”siellä hallissa on niin laadukas opetus…”

Puhelu loppuu siihen, että yhdessä pohdimme muutosprosessia. Kysyn pojalta, muistaako hän edellisen viikon sanani. Muistihan poika. Jälleen kerran hän myöntää, että tiesin asian ja että oli hyvä etten antanut periksi silloin kun hänellä itsellään usko loppui kesken.

Voin vaan todeta muutosjohtajuuden olevan kova laji niin pienessä perheessä kuin isossa organisaatiossakin. Äiti ja isä tarvitsevat monenlaisia eväitä luoviakseen lapset aikuisiksi läpi monen uuden kehittymisen haasteen. Aina on helpompaa, jos voi tehdä yhteistyötä. Oman perheen sisällä, lähimpien sukulaisten kanssa tai vaikka koulussa. Moni muutosjohtaja on ollut alkuun arvosteltu, mutta pidemmän ajan kuluessa arvostus nousee. Näin käy myös perheessä. Vanhempia arvostellaan varsinkin murrosikäisten taholta, mutta kun vuoden vierivät tulevat äidin ja isän hyvät neuvot yhä arvokkaammiksi sittenkin.

Aina onneksi muutoksen tulokset eivät odota elinikää, niitä voi nähdä jo pienissä tapahtumissa. Tulosten näkeminen auttaa johtajaa eteenpäin ja se auttaa myös yhteisöjä jaksamaan epävarmoina opettelun aikoina. Jokaisen organisaation ja ryhmän on kehityttävä, paikalleen ei voi jäädä polkemaan jos tahtoo pysyä ”hengissä”. Loppujen lopuksi muutos on hyvä asia ja sen läpikäyminen voi opettaa myös prosessissa olijoille itsestään ja tovereistaan uusia asioita. Kannustan kaikkia yhteistyöhön ja muutosjohtajuuteen. Jos ei muuten, niin itsestä on hyvä aloittaa! =)

*Anu*